lauantai 12. lokakuuta 2013

Vilcabamba ja vetelät päivät

Cuencan uusi katedraali

Tervehdys.

Cuenca on tosiaan muihin ecuadorialaiskaupunkeihin verrattuna länsimaisen ja erityisen siistin oloinen. Kadut ovat leveitä ja keskustan vanhat korttelit viehättäviä. Hintataso on myös muuta maata korkeampi, joten vietettyämme jokusen vuorokauden jatkoimme kulkuamme kohti etelää.

Päivän bussimatkailun jälkeen saavuimme Vilcabambaan, vehreässä laaksossa köllöttelevään pieneen kylään. Vilcabamba on erityisen kuuluisa asukkaistaan jotka elävät poikkeuksellisen vanhoiksi. Vanhuksia paikalla näkyykin runsaasti, nimittäin amerikkalaisia, kypsähköjä eläkeläisiä.

Olemme nyt asustelleet mukavassa (joskin kalliissa) hostellissa jo neljättä päivää laiskotellen ja vetelehtien. Hostellissa on hieno puutarha-sisäpiha ja jopa uima-allas, jonka kylmässä ja likaisessa vedessä Taneli on päivittäin pulahdellut. Itse en ole viitsinyt. Vilcabamba on n.1500 metrissä, eli ollaan taas laskeuduttu korkeimmasta vuoristosta ja sen myötä ilma on hieman lämpimämpää. Lumihuiput ovat hävinneet horisontista ja päivisin auringon paistaessa on jopa hiki! Kaiken kaikkiaan ilmasto on oikeinkin miellyttävä ja säät ovat olleet suotuisat.

Sorsa pihakoivun oksalla
Niin, laiskoteltu on siis urakalla. Eilen oli sen sijaan ihan oikeaa tekemistä kun paikallista aikaa klo 16 menimme lähikapakkaan katsomaan Ecuadorin jalkapallojoukkueen MM-karsintapeliä. Panokset Uruguayta vastaan pelatussa ottelussa olivat kovat, sillä voittaja lähestulkoon varmistaisi paikkansa ensi kesänä Brasiliassa järjestettävään maailmanmestaruus-turnaukseen. Riemu baarissa oli kattoa hipova kun loppuvihellyksen myötä Ecuador lunasti 1-0 voiton ja (melko varmasti) matkaliput Rioon. Suomi-veljesten hymy sen sijaan hyytyi kun paljastui että ottelua innokkaasti seuratessamme olimme tulleet juoneeksi kallista, paikallista erikoisolutta yhden päiväbudjetin verran. Tarkoitushan oli tilata halvinta rapaa, mutta erehdyksen myötä etiketitön ja erikoisen makuinen kalja on pakottanut meidät tänään säästökuurille.


Köyhäin harrastus, kävely, tarjoaa mieltäylentävän näköalan Vilcabambaan.

Tänään olemme miettineet josko matkaa tulisi huomenna jatkaa, ja lähteä naapurivaltio Perun puolelle. Ecuadorin hyvästellessämme meidän pitää matkustaa kaksi tai kolme päivää kunnes saavumme Yurimaguakseen, joten rankka rupeama on edessä. Rankkuus ehkä kannustaa meitä viettämään täällä vielä yhden päivän lisää jotta laiskottelua on ladattu tarpeeksi varastoon. Yurimaguaksesta on tarkoitus ottaa jokilaiva Iquitokseen, puolen miljoonan ihmisen kaupunkiin keskellä viidakkoa, jonne ei mene lainkaan teitä. Katsotaan kuinka käy, terve!

Taneli irvistää keskellä katua

Juho vaikeana tien vierellä


6 kommenttia:

  1. Minnuo niin naurattaa!! :D :D Sorsat ja kalliit rapakaljat...
    Ja nyt sitten sinne viitakkoon, jee!
    Hasta luego, los hermanos Lonttos! Kiitos taas tästä.

    Maija

    VastaaPoista
  2. Voihan sorsa ja pihakoivu!
    Terveisiä jääkäripotkalle ja kuvernöörikinkulle. Vai mitenkäse?
    t.Anni

    VastaaPoista
  3. Hyvältä näyttää ja kuulostaa, edelleen. Tehän ootte kohta jo kuukauen siellä kiertäneet, kylläpä aika menee! kohta ne on jo ne aatonaaton perinteiset serkkukahvit!!:)

    VastaaPoista
  4. nyt olis taas kartan paikka kun vaihdoitte maata. Että pysyy lukijakunta kartalla. Haleja ensilumen alta! emo

    VastaaPoista
  5. Kartta ja lisää bloggauksia vasta ensiviikolla. Juuri valmistaudutaan jokilaivaan ja nettiä tuskin tämän jälkeen vasta kun iguitosissa.

    VastaaPoista