kuubaan!

Heipäs hei.

Nyt onkin vierähtänyt tovi edellisestä bloggauksesta. Kuubassa vieteltiin kolmisen viikkoa.  nyt ollaan saavuttu jo takaisin eurooppaa, kuten viimeisistä kuvista näkee. Tosiaan kuubassa ei juuri netistä päässyt nauttimaan. Kymmenen tuntia otti lento Havannasta Frankfurtiin ja nyt odotellaan helsingin lentoa ja uudehkoa lentokenttä hotellia lauttasaaressa. Väsy on kova ja teksti sekavaa ja vähäistä, mutta kuvia sitäkin enemmän. Suomessa nähdään! Tarkemman reissu selvityksen saa veljeksiltä kun hihasta nykäisee. Hyvät joulut kaikille.

Kalkkikiviluola viñalesissa

Kuuluisa kuubalainen katupizza.

Hevosen selästä viñalesin laakso

Tupakkapelto

Playa larga ja huikeat korallit!

Itsenäisyyspäivän illallinen, hummeria ja kalmaria

Klubi luolassa Trinidadissa. 

Coco taxi havannassa

Havannan auringonlasku juuri ennen lähtöä.

Franfurtin joulutorilla hehkuviiniä

Havannasta lähdimme länteen, viñalesiin. Sieltä jatkettiin sikojenlahdelle playa larga ja giron. Suraavaksi Trinidad, josta santa claraan ja lopuksi takaisin havannaan.

Kuubaan

Hohoi !

Tervehdys Viñalesista, Pinar de Rion provinssista Kuubasta. Viidetta paivaa vietamme Karibian lammossa. Ensimmaiset paivat Havanassa menivat sadetta pidellessa, sitten lahdettiin maaseudulle. Nyt jo aurinko paistaa ja kuumuus on kuuma. Nettimahdollisuudet ovat kovin rajalliset, joten bloggailemme varmaankin aika vahan ja ilman kuvia. yhyy. Kuvia hamuavat voivat kirjoittaa blogissa esiintyvia vieraita nimia googlen kuvahakuun.

Kuitenkin, olemme tutkineet isoja kalkkikiviluolia, tanaan kaytiin ratsastamassa nelja tuntia hienoissa cowboy-maisemissa. Hyvin meni ja pysyttiin kumpikin satulassa. Tanelin hepo oli ravuri, minun oli laiskuri. Illalla juodaan rommia ja poltetaan sikareita kun viime paivien tuttavat ja me lahdetaan eri suuntiin. Haaveissa olisi lahtea jonnekkin rannalle, mutta kuulostaa etta rannoilla asuminen on kallista joten saa nyt nahda.

Semmoista. Katsellaanpa.

Lujaa videolla!

Hurrjaa menoa. Tällä kertaa tarjolla videoita pitkin Lonttien matkaa.

Ensimmäisessä otoksessa ollaan vielä Ecuadorissa ja etenemme niitä paljon puhuttuja vuoristoteitä. Harmillinen homma, että videon ottaja on väärällä puolella bussia ja maisemat eivät tästä syystä liian henkeä salpaavia.

Otos numero 2. käsittelee pärisevästi Bañosissa suoritettuja aktiviteetteja. Valitettavasti kameralle ei ollut veden pitävää kortsua, joten melonta reissulta EI viteota.

Sitten siirryttiin jo Perun puolelle. Ollaan matkattu väsyneinä Yurimaguakseen ja sieltä liftattu paikalliseen rahtialukseen. Elämä on rentoa ja riippumatossa lekottelu Amazonin maisemissa kelepaa. Lontit hyväksyy!

Video numero 4. esittelee Amazonissa tehdyn marjastusretken. Kuten niin moni muukin myös marjat ovat erinlaisia viidakossa. Puussa kasvasista pavuista valmistetaan kaakaon näkoistä soppaa.

Machu Picchu päihitetty. Kävelyä tuli muinaisjäänteellä melkoisesti ja paluu matkalla jalkoja jo särki. Taxi joka odotti väsyneitä kävelijöitä oli enemmän kun unelmien täyttymys. Lisäksi taxi soitti yhden hittibiiseistämme joten meno oli mahtavaa. Brasilia here we come!

Riossa samba soi! Iltapäivän kävelylenkin jälkeen oli lapsilauma perustanut sambareenit hostellimme eteen. Ilmeisesti viikoittaisen sambakoulun tarkoituksena oli opettaa lapsille karnevaalimusan alkeet. Mitä nuorena oppii sen vanhana taitaa pätee ilmeisesti myös Brasiliassa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä käväisimme katsomassa paikallista jalkapalloa Riossa. Estádio do Maracanã n. 100 tuhannen ihmisen jättimäinen stadion, joka isännöi ensi kesänä jalkapallon MM-cupin. Paikalla ei tällä kertaa ollut ihan sitä maksimi ihmismäärää, mutta kyllä ääntä lähti vajaasta 30 000 ihmisestä. Tarkimmat varmaan huomaavat, että lontti pojat ostivat lippunsa vierasjoukkueen päädystä. Onneksi ei ollut kotijoukkueen paita päällä.

Näiden videoiden laadusta emme mene takuuseen. Tulokset ovat näyttäneet että jotenkin ne kuitenkin toimivat, joten nauttikaa. Matka jatkuu pitkän Riossa oleilun jälkeen. Tällä hetkellä tekstiä ja videoita pukataan Sao Paulosta, josta lennämme Kuubaan huomenna eli 27.11. Toivottavasti Kuuban rajanjääkärit ovat suopeita kansamme ja päästävät lonttit rajojensa sisäpuolelle. Tässä vielä muutama kuva Rion ajalta.

Kyllä äiti. Asuimme favelassa, siellä mihin ei saanut mennä.

Näkymä kattoterangilta Copacabanaa kohti.

Kävelyretki läheisen kukkulan päälle. Taustalla komeasti Rio de Janeiron keskusta.

Metro jono Maracanãlle. 

Juho ja Maracanã

Kuulemisiin...

Ilha Grandelle ja Rioon !

Juho ja piitsi

Heipä hei.

Kuten rakkaan siskomme bloggauksesta kaikki jo huomasivat ollaan saavuttu kuumaan Brasiliaan. Limasta lähdettiin aikaisin aamulla 9.11. Lento oli täyteen buukattu, mutta istumapaikat kummallekkin veljekselle löytyi.

Sao Paolon aamu sarasti kuumana ja kirkkaana. Espanjan kieli vaihtui kerta rysäyksellä portugaliin ja sekös lisää haastetta. Kaupassa käydessä yhä vahvasti huulille karkaava gracias naurattaa ja hävettää, kun tietää kiitoksen myös portugaliksi.

Emme jääneet kuitenkaan Sao Paoloon vaan suuntasimme vauhdilla sisarustapaamiseen. Matka kuljetti veljekset ensimmäiseksi Paratyyn. Pieni kylä Atlantin rannalla, jossa yövyimme ja hioimme portugaliamme. Kaiken kaikkiaan oikein idyllinen kalastuskylä, mutta pirun kallis. Ennen nukkumaan menoa etsiskelimme pitkän aikaa halpaa ravintolaa. Päädyimme maksamaan kahvikupin kokoisesta merenelävämuhennoksesta yli kymmenen euroa, joka halvan Perun jälkeen tuntui älyttömältä tuhlaukselta. Lisäksi laskuun kuului palvelumaksu 10 prosenttia, jota ei todella osattu odottaa. Päädyimme heittämään kaikki rahat taskusta pöydälle, joka jäi vajaaksi muutaman realin ja pakenemaan paikalta vähin äänin.

Seuraavana päivänä matka jatkui. Edessä oli Angra dos Reis, kaupunki josta saa laivakyydin paratiisisaari Ilha Grandelle. Puolipäivä koitti ja istuttiin jo bussiasemalla. Hetkinen? Bussiasemalla? Myöhästyimme siis yhdeltätoista lähtevästä bussista, johon oli tarkoitus keretä, jotta saadaan sama laiva Annin kanssa Ilha Grandelle. Seuraava bussi lähti vasta tunnin päästä, joka tarkoitti sitä että laivakyyti ei ollut ihan varma. Sekös sai hymyt kummankin pojan huulille.

Ilha Grande. Suomeksi iso saari

örkki

Saarelle kaikista vastoinkäymisistä huolimatta eksyttiin. Saareilu oli kaiken kaikkiaan rennointa aikaa tähan mennessä meidän reissulla. Kuuluisa, aivan Rio de janeiron vieressä oleva paratiisisaari helli väsyneitä matkaajia maailman kuuluilla rannoillaan ja lämpimällä kelillään. Ah mitä elämää.

Maisemaa ilha grandelta. Huomatkaa oikean puoleinen vuorenhuippu. Nimeltään papukaijavuori

Torvelo

Hauskan sattumuksen kautta tapasimme matkalla Ilha Grandelle brasilialaisen pariskunnan, jonka toinen osapuoli sattui olemaan osa omistaja saarella olevasta jäätelökauppasta. Kuten nimestä huomaa jäätelökaupalla on jotain juuria suomeen. Kaiken lisäksi jäätelö oli mainion makuista.

Suomalaista jäätelöä

Ilha Grandella vietettiin siis sisartapaamista joka kesti neljä yötä. Päivät kuluivat rannalla lekotellen ja meressä uiden. Toisena saari päivänä lähdimme aamusta käppäsemään kohti maailmankuulua Lopes Mendesiä, joka ilmeisesti valitaan vuodesta toiseen kymmenen kauneimman rannan joukkoon. Siis maailmassa. Kävely oli rankkaa ja kuumaa. Matkalla vastaan tuli mm. kantoja, käärmeitä ja apinoita.

Kantoja

Sieltä se tulee

Apina

Mutta vaelluksen jälkeen oli tiedossa palkinto. Lopes Mendes. Uskomaton ranta valkealla hiekalla varustettuna. Rantaa riitti silminkantamattomiin ja hiekka jalkojen alla päästi kummallista ääntä. Kuin olisi pakkas lumella kävellyt. Hämmentävä paikka.

Miltei perillä

Lopes Mendes

Ritvat rannalla

Lisää ranta elämää.

Lintunen

Kioski Lopes Mendesillä

Makean veden allas. 

hm. Valkeaa ja mustaa hiekkaa..

Saareilu oli todella mahtavaa, mutta sitten täytyy jatkaa matkaa. Harmitus on luettavissa veljesten kasvoilta. Matka jatkui siis kohti Rio de Janeiroa. En tiedä miksi noin surkeana kuvassa, koska ei Rio mikään rangaistus ole. Matka sujui väsynein tunnelmin. Bussi oli ilmastoitu niin, että Annilla ja Juholla kummallakin taisi kurkku tulla vähän karkeaksi.

No kylläpäs harmittaa

Rio de Janeiro illasta

No sitten saavuttiin Rion. Uskomaton, kuuma ja ihmeellinen. Rannassa seisovien pysty jyrkkien kukkuloiden välissä lepäävä superkaupunki otti veljekset mukavasti vastaan. Jos matkan varrella ollaan sanottu joitain suuria kaupunkeja tylsiksi, niin sitä ei Rio ole! Kaupunki tuntuu hytkyttävän koko ajan lanteitaan, kun joka tuutista leijuu samba musiikki korviin. Eikä nyt ole edes karnevaali aika.  

Cobacabana 

Auringon lasku Ipanemalla

No tähän kuitataan tällä kertaa. Riossa olisi nyt tarkoitus vietellä viikon verran ja valmistautua pikku hiljaa Karibian aurinkoon ja Kuubaan. Kartta vielä selventämään.

Pisteet reitillä: Cusco, Lima, Saõ Paulo, Ilha grande ja Rio de Janeiro