perjantai 27. syyskuuta 2013

Rantoja ja busseja

Heipä hei!

Taneli ja auringo Canoan rannalla


Hetki mennyt ilman bloggailua, on ollu kiire laiskotella. Minä itseasiassa en ole vielä bloggaillutkaan tälle reissulle, Taneli kun on hoitanut ansiokkaasti ne hommat.

No niin, eli Quitosta lähdettiin maanantai-iltana myöhään yöbussilla kohti Canoa, muutaman tuhannen asukkaan kylää Ecuadorin länsirannalla. Bussi ajoi kovaa, banditot vaanivat reppujamme ja reitti kurvaili pelottavan korkeilla vuoristoteillä. Hirvitysten yö siis. Nukuttua saatiin joten kuten pikku pätkissä ja neljän aikaan aamulla olimme perillä rannikolla; pimeän tympeä tihkusade ja haukkuvat koirat hiekkateisen hökkelikylän keskellä. Silloin ketutti, mutta aikamme käveltyämme löysimme humisevan meren ja sen rannalla olevan hostellimme. Hostellin yöukko ohjasi meidät nukkumaan pikku piharakennukseen ja kertoi että aamupäivällä saadaan huone. Lisää huonosti nukuttuja tunteja joiden aikana örvelöt eli örkit pääsivät syömään meitä molempia jonkun verran. Minulla kämmenselkään kärsitty puraisu aiheutti kämmenen turpoamisen ja Tanelilla itikanpuremat aiheuttavat isoja paukamia kyynärpäähän sekä minne milloinkin.

Juho aamulla innoissaan, tilaa sanakirjan kanssa kahvia.

Tanelin ja örvelöiden taistelukentän lohduton näkymä. Tämä on ensihavainto, turpoamista odotellessa.


Aamulla kaikki oli kuitenkin paremmin. Aamunkajo osoitti että hostelli on erinomaisen lystikäs "rantaresortti" ravintoloineen ja muine palveluineen. Riippumatot merinäköaloilla olivat erityisesti mieleen (äiti, molemmat antamasi kirjat ovat nyt kutakuinkin viimeistellyt).

Taneli lukee synttärikirjaa.


Ranta oli leveä ja jatkui silmänkantamattomiin. Meri kuohuava ja lämmin. Ainoastaan pilvinen sää harmitti, varsinkin minun mieltäni. Ilmeisesti olimme paikalla sadekaudella ja sääennuste ilmoitti vaihtelevaa pilvisyyttä. Lämpöä oli kuitenkin reilusti, n. 25astetta ja auringon silloin tällöin riemukkaasti pilkistellessä kuumuus oli hurja. Mereltä puski tuuli jatkuvasti hullunaan, joten missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut tukala.

Juho kylänraitilla, vasta tingatut läppöset käsissään. Huomaa harvinainen auringonpaiste.


No, sitten siis laiskoteltiin tosissaan. Uimassa käynti nuorensi n. kaksikymmentä vuotta kumpaakin miestä. Lainasimme majapaikasta bodyboardit, ja niilläkös oli mukava koittaa päästä Tyynen valtameren aaltojen vauhtiin. Ansioituneesti myös paloimme molemmat olkapäistämme ja yläselästä tämän lautailusession aikana. Minä poltin itseni ensimmäisen kerran jo Quitossa, joten aurinko on todellakin armoton.

Taneli ja bodyboard. Aallon harjalla riemu oli hurja!


Kolmen päivän köllöttelyn jälkeen tänään perjantaina päätimme jatkaa matkaa. Otimme suunnaksi etelän, hienosti liikennöityä rannikkoa pitkin. Erittäin sulavien, likaisten ja halpojen kolmen bussimatkan jälkeen (kävimme mm. syömässä Mantan ruoat, melkoset mätöt) olemme Puerto Lopezin kylässä. Ainiin, täytyy muuten sanoa los autobuses estas locos!!! Eli tiet joita olemme kulkeneet ovat varmasti täkäläisittäin nynnyjä, mutta kumpuileva rannikkotiekin pelottaa mahdottomasti kun kuski on hullu.

Myös täällä Puerto Lopezissa on pilvistä, sataa vettä ja on harmaata. Muuten mukavaa. Olemme täällä luultavasti vain yhden yön ja jatkamme sitten taas etelään, Montañitan rannalle.

Bussin turpa.
Jännättää

...ja näin sitä mennään, Stöö Stöö Stöö!




Hmm, sellaista suunnitelman muutosta ollaan Tanelin kanssa mietitty että jättäisimme Bolivian väliin ja lentäisimme Perusta suoraan Braziliaan. Tämä siksi että alkuperäisellä suunnitelmalla meillä on vain pari viikkoa per maa Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa. Matkustaminen on hidasta joten pyrimme ottamaan matkalle hiukan hitaamman temmon. Lentäminen on vaan aika kallista joten saa nähdä miten tässä käy. Katsellaan. Nyt nukkumaan, öitä!



maanantai 23. syyskuuta 2013

Buenos dias. Quitossa odotellaan auringon nousua.



Edelleen on aikaeron kanssa vähän tappelua. Kirjoittelen tässä viileässä aamusäässä, kun kello on vasta 6. Kaikki nukkuu paitsi hostellin työntekijä, joka on varmaan ollut paikan päällä yötä. Välillä pitää puhallella sormiin ja hioa nyrkkejä yhteen, että saa kirjoitetuksi. Onneksi aurinko kohta pilkistää kerrostalojen välistä.

21.9.
Jetlaagi vielä painaa ja päätettiin tosiaan jäädä vielä Quitoon. Ajatuksissa oli eilen vaihtaa hostellia överiin kattoterassi mestaan, mutta helppo aamupala  ja siisti ja halpa kahden hengenhuone sai vielä jäämään samaaan paikkaan. Hostelli missä ollaan maksaa suunnilleen 10 dollaria. Aamupalaan kuuluu erinomainen jugurtti ja sen kylkiäisenä tuoreita mansikoita, ananasta, jotain melonia ja kiivejä.

Aamupalalta ryhdistäydyimme ja lähdimme käppäsemään kaupunkiin. Tänään päätettiin mennä katselemaan Quiton vanhaa kaupunginosaa, jonne ei onneksi matkaa ollut paljoa. Matka etenee hiljalleen ja varovaisesti, sillä korkeusero painaa edelleen. Asiaa ei helpota se, että tiet ovat joko alamäkeä, ylämäkeä tai sitten saakelinmoista ylämäkeä.



Tanelilla liekkö kuuma. Huomatkaa varjo.














Vanhassakaupungissa kävimme katsomassa mm. Quiton katedraalin sekäkaupungin vanhimman rakennuksen, 1500-luvulta peräisin olevan kirkon. Vaeltelun tiimellyksessä huomattiin varjojen laskeutuvan suoraa alaspäin. Kello täytyy olla kaksitoista ja on lounaan aika. Löydettiin erittäin edullinen, mutta hieman häiritsevä mesta ja paineltiin syömään (esp. Päivän lounas) eli päivän lounas.




Muuan kirkko

Kirkonportaat. Ps. Taneli kävi pissillä noilla :o

Kirkonoven hävyttömät kuvaelmat.

Ruoan jälkeen otaa iisisti puistoon

Nyt, kun loppuu muistivihkosta sivu täytynee tsempata jalähteä hakemaan pullo vettä. una aqua por favor.
_________________________________________________________________________________

22.9.

Panoraama hostellin terassilta
Tänään oli aika vaihtaa sitten vähän maisemaa. Pakailtiin aamulla rinkat kasaan ja lähdettiin liikkeelle mukavasta hostellista. Käveltiin rinkkojen kanssa sellaiset 300 metriä uuteen kattoterassiöverihostelliin.



Samalla tulossa sitten ensimmäiset yöt dormissa. Sitten vähän niitä toivottuja kuvia.




23.9.
 Jälleen uusi päivä Quitossa. Suunnitelmat reissun etenemisestä alkavat kehkeytyä. Tänään lähdetään jatkamaan matkaa kohti Ecuadorin rannikkoa tarkemmin Canoa beachille. Pikku kylä tyynenvaltameren rannalla on oiva paikka kuosittamaan väsyneet veljekset.



Ennen lähtöä pikkukylään täytyy kuitenkin muistaa muutama asia. Pienissä kylissä ei saata olla rahannostoautomaatteja, joten reissu rahaa täytyy nostaa isommasta kylästä esim. Quito. Matkustaminen itse Canoalle ei myöskään ole helpoin homma. Bussi yhteydet kulkevat kylään muutaman kerran päivässä. Toinen kyydeistä on päivällä roimat 12 tuntia pysähdelleen jokaisessa matkalla olevassa mestassa. Meidän valitsemamme kyyti on yöbussi, joka sekin kestää sen 6 tuntia. Eli istumista piisaa.

Päivällä kävimme käppäilemässä kaupungilta bussiliput ja Juholle hatun. Hattu on tärkeä olla rannalla!

Nyt täytyy laitaa tabi latuuseen ja otaa riippumatossa torkut, että jaksaa vahtia reppuja yöllä. Adios amigos!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Silmät aukeaa kylmään vuoristoaamuun. Kello vähän vaille kuusi aamulla. Heräsin ihan itsestään ilman herätys kelloa reippaan 11 tunnin jälkeen. Juho vielä narskuttaa hampaitaan tuossa vieressä. Päässä vähän suhisee ja portaissa hengästyttää, kun käy vessassa. Taidetaan olla Quitossa.

Narskuti narskuti...

Quitoon tulo oli kaikelta tapaa positiivinen yllätys. Lentokone laskeutui pilvien läpi henkeä salpaavaan maisemaan. Kaupunki oli todella rakennettu keskelle vuoristoa. Joki urat olivat kaivetaneet kaupungin keskelle monikymmen metrisiä railoja ja keskellä kylää saattoi olla vuokatinvaaran kokoinen möykky lisäämässä korkeuseroja.

Pitkään kumpaakin matkaajaa vaivannut kysymys korkeuserotuksesta ja sen tuomasta olotilasta oli nyt saamassa vastauksen. Lentokone puuskaisesta tuulesta huolimatta sai renkaat asfaltiin ja oltiin nyt ensimäistä kertaa etelä-ameriikan maaperällä. Lentokone kaarteli parkkipaikkaa kohti, jonka jälkeen koitti paineovien avaus. Ovet aukeni, mutta kummankaan Lontin päät EIVÄT räjähtäneet.

Käppäsimme kohti terminaalia, missä vaiheessa alkoi kuitenkin päässä jyskyttämään. Rinkat tulivat suunnitellusti perille, mutta niiden kantaminen ei ollutkaan ihan suunnitelman mukaista. Korkeailmanpaine ja vähä happisuus veti voimia ja pelkkä rinka nosto selkään sai hengätymään. Olimme kummatkin sen verran väsyneitää, että päätimme ottaa taxin hostellille. Matka kesti reilun tunnin, mutta maisemat olivat sen väärtit. Välillä autot ajoivat 100km tunnissa ja toisinaan pysähdyttiin hulluihin pullonkauloihin, missä kaikki kolmekaistaa ahtautuivat samalle yksikaistaiselle sillalle. Sillat sijaitsivat vähän matkaan alaspäin jokirotkoihin. Aina kun olimme rotkossa humina päässä helpotti, kun taas noustiin satasentielle kohina koveni.

Lopulta pääsimme perille hostellille. Huikkasimme taxille adios ja painelimme suorintatietä sisälle ja sänkyyn tasaamaan hengitystä. Seuraavaksi ongelmaksi kehkeytyi kasvava jano. Äkkiä painelimme etsimään henkihieverissä kioskia tai kauppaa. Sellainen löytyi ja saimme ostettua vielä kylmää vettä. Jes! Tämän jälkeen sitten relaamaan hostelliin. Iisisti kun ottaa vähähappisuuden kanssa niin ei sitä juurikaan huomaa.

Hostellin idyllinen sisäpiha

Levättyämme lähdimme kävelemään kohti Quiton gringolandiaa eli travellerkeskittymää. Siellä oli tarkoituksena käydä syömässä ja tilata ruoat espanjaksi. Ruokailimme pienessä ravintolassa, jossa soi avonystyröitä huumaavaa musaa. Ruoka kustansi sellaisen 4 dollaria, johon kuului vesipullo messiin.

Takaisin palattiin illan jo hämärtyessä. Hostellilla oltiin siinä klo 18:00 ja kummallakaan meistä ei tullut muuta tekemistä mieleen, kun nukkuminen. Suurin moka tälle päivää oli, että unohdimme kameran kävelyreissulta. Heräsin aamulla kuitenkin aikasin ja otin muutaman kuvan ihan vaan hostellilta.

Illalla vessasta näkymä.

Näkymän huoneenikkunasta. Aamuaurinko nousee.

perjantai 20. syyskuuta 2013

19.9. Bloggausta matkalta.

Kajaanista lähdettiin haikeiden hyvästien jälkeen liikkeelle. Junamatkan ensimmäisessä keskustelussa pääsimme tulokseen, että lento Kajaanista Helsinkiin olisi ollut paikallaan. Tulipa nuukailtua ehkä vähän väärässä paikassa.  6 tuntia junassa kökötystä ja ei olla vieläkään poistuttu edes suomesta.

Junamatkan iloksi Kuopiossa sattui hauska yllätys. Cockedicock-Esko, tunnetaan myös nimellä Muna-Esko, sattui tulemaan lakisääteisen junabreikin aikana piipahtaan. Kyllä vain, Esko marssi junanravintolaan! Pysähdys oli vaan sen verran lyhyt, että kaljoja ei keretty juomaan, paitsi tietysti Juho ja minä.

Loppu päivä menikin sitten torkkuessa ja odotellessa. Hurjimpia kohokohtia loppumatkalla oli junan vaihto Kouvolassa.

Saavuimme loputtomantuntoisen junamatkan jälkeen Helsinkiin. Itseasiassa ei oltu Helsingissä, koska jäimme Tikkurilassa pois. Tikkurilan asemalla odotti Markus, joka sateesta huolimatta oli pärrännyt prätkällä paikalle. Hyttysverkko vaihdettiin seteliin paikallista rahaa (kiitokset Markukselle) ja annettiin lähtö halit. Asemalta saatiin autokyyti sukulaisiin,  jossa maittavan iltapalan ja saunan jälkeen nukkumaan jo klo 9:25.

Aamu valkeni sateisena mutta lämpimänä Helsingissä. Anteeksi Tuusulassa. Hyväksi onneksi pääsimme kyydillä lentokentälle samalla, kun Piipitäti lähti töihin (kiitokset Pitkäsille).

 Lentokentällä tahtoi tulla vähän kiire vaikka aikaa oli hyvin varattu. Tämä johtui siitä, että turvatarkastukseen oli hävytön jono. Homma skulattiin kuitenkin huippupistein ja matka Frankfurttiin alkoi.

Frankfurtissa vaihto aikaa on koko päivä. Katseltiin etukäteen, että keskustaan pääsee kätevästi junalla, joten päätimme lähteä sinne. Reissukuumeen kiihtyessä Saksa sai kummankin veljeksen suupielet herskymään. Ensimmäisenä kiiri mieleen pöljimmät saksalaiset tokaisut joita lauottiin vuoronperään toisillemme junamatkalla keskustaan. Toinen naurunaihe olivat saksanlausumisilmeet :3

Perille päästyämme sählättiin pilvenpiirtäjien keskellä ja päädyimme hyvin perisaksalaiseen kuppilaan. Ruokalista tarjosi halvinta ja söimme Wienerinleikkeet, jotka silti kustansivat Suomihinnat. Tarjoilijakin oli pelottava, joten jättäydyimme tipin jaosta.

Juhoa pilvenpiirtäjät ihmetyttivät erityisesti, kuten kaikki suuri.
Schnitzer-leike wieniläisittäin
Ruokailun jälkeen bongasimme muutaman komeimman lähipiirissä olevan kirkon, joissa käytiin turisteina pyörimässä. Tämän jälkeen alkoikin sitten hyvin epämääräinen ajankulutus. Harhailimme pitkin Frankfurtin katuja ja piipahtelimme milloin minkänäköisessä kahvilassa. Yksi kahviloista oli paikallinen kulmanlegenda, jossa sielläkin tarjoilija oli tipittömännihkeä. Kahvilassa kuitenkin sai polttaa tupakkia sisällä, joka tuntui enemmän kuin hyvin kummalliselta ja pitihän se kokeilla. En pitänyt!
_______________________________________________________________________________________
 20.9.
Ainut hetki, kun Juho oli hereillä.

Nyt päästiin vihdoin laittamaan myös tabletti nettiin. Istutaan tällä hetkellä rättiväsyneinä Panama cityn lentokentällä. Minä juon lattea ja Juho espressoa. Kahvilassa on tosiaan langaton netti, joten kummatkin istutaan vaan hiljaa.

Muutama tunti vielä odottelua ja sitten lähtee viimeinen lento quitoon.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tiistai n. 22 tuntia lähtöön.

Hirmuisen pakkauspäivän keskellä koitti hetki kirjoitella taas muistiinpanoja blogiin. Rinkka alkaa olla täynnä ja reppu on nyt koko komeudessaan pakattu. Pakkauksesta uupuu vielä muutama pieni uusitulokas joiden seassa Permetriinillä kyllästetty hyttysverkko. 

Lyöttäydyttiin lähtöä edeltävänä päivänä veljen kanssa samaan osoitteeseen ja alettiin ihmettelemään rinkkojen täyttymistä ja sitä miten turkasesti on tavaraa mukaan lähdössä. Juhon rinkka on jo niin täynnä, että mietitään onko riippumatto sittenkään pakollinen reissuitemi.

Rinkkojen pakkauksesta sen verran, että mukaan lähtee isomman rinkan lisäksi päiväreppu, joka toimii myös käsimatkatavarana lennoilla. 

Rinkan sisältö on suunnilleen seuraava:




Makuupussi
Hyttysverkko
Riippumatto
2 x t-paita
4 x bokserit
4 x sukat
Villasukat
Villakerrasto
Kuoritakki ja reisihousut
Fleece tai Huppari
Sortsit / uimahousut / uimalasit
2x kengät (kunnon kävely ja vähän rennommat)
Aurikolasit + kotelo
Hygieniapussi
- hammasharja
- hammaslanka ja -tikkuja, ja -tahnaa         
- kusipurkki
- rörö
- ea-laukku
- samppoo
- saiputta
Kännykkä + laituri
Kamera + laituri + piuha
Tabletti tietokone (bloggaukseen)
Otsalamppu
Mp3 + laturi + kuulokkeet
Virtapiuhahärpäke (uros- ja naaras varmasti oikein)

Painoa rinkoille on tullut se rapiat 13 kiloa per lärvi. 

Nyt lähdetään vielä viimeisille paniikki ostoksille ja sitten voisi vähän rentoutua ja kesittyä reissuu vaikka hyvän musan tiimoilla.

http://m.youtube.com/watch?v=mQKK0ozpzjM








maanantai 16. syyskuuta 2013

Maanantai 1. päivä jäljellä.

Vietimme mainion illallisen vanhemmilla ja korkkasimme shampanjaa ihan matkan kunniaksi. Maittavan kuubalaisen mustapapukeiton jälkeen olikin vuorossa napata ensimmäiset malarianestolääkkeet. Lääkkeenä toimii pahamaineinen Lariam, josta voivat rohkeimmat lukea vaikkapa googlesta. Oma suosikkini hakuterminä on "The darkside of Lariam". Nyt jäädään jännittämään milloin kasvaa veljelle sarvet sekä kärsä? Hui!

Reissun alkuvalmisteluista voisin antaa jo tässä vaiheessa vinkin. Kun kohteena on Etelä-Ameriikka, jonne suositellaan ja vaaditaan erikoisia rokotteita ja lääkkeitä esim. Keltakuume- ja Lavantautirokote kannattaa lääkkeiden ostoon varautua tilaamalla ne jo etukäteen apteekkiin. Veljellä ja minulla sattui niin, että Keltakuumerokotteet olivat viimeiset kaupungissa ja Lavantautirokote jouduttiin hakea muutaman sadan kilometrin päästä isommasta kylästä.

Nyt ollaan sitten lääkkeitä täynnä ja niiltä osin valmiit reissuun. Huomenna vielä pakkaillaan kerran jo pakatut rinkat. Rinkkojen sisällöstä varmaan enemmän inffoa sittemmin.

Ensimmäinen kohde on siis Ecuador ja siellä Quito


Näitä maisemia ollaan itsekkin tsekkailtu ja tiedä vaikka kuva kohta löytyy myös omasta kamerasta.

Hyvät yöt.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hei vaan Lontti - blogin seuraajat!

Reissu alku lähenee ja jännitys tiivistyy. Viikonloppuna pidettiin viralliset läksijäiset. Läksijäisiin osallistui suuri määrä kummankin veljeksen ystäviä, mistä ollaan todella iloisia ja kiitollisia. Nyt, kun suloinen maanantai ja arki jälleen koitaa on päiviä lähtöön tosiaan se kaksi kappaletta. Eli ei muuta, kun rinkkojen remmit kireäksi ja paidat siliäksi.

Lontti - nyt mentiin!

Läksiäisissä oli vierailla mahdollisuus osallistua bloginimi kisaan ja voittajaehdotus lukee otsikossa. Reittiä käytiin jo viikoloppuna läpi ja nyt se päästään vihdoin blogiin lisäämään.


Jeps eipäs tässä tämän kummempaa. Kaikki tallentaa blogin kirjanmerkkeihin tottakai ja seurailua sekä kommentointia kiitos.