Heipä hei!
Hetki mennyt ilman bloggailua, on ollu kiire laiskotella. Minä itseasiassa en ole vielä bloggaillutkaan tälle reissulle, Taneli kun on hoitanut ansiokkaasti ne hommat.
No niin, eli Quitosta lähdettiin maanantai-iltana myöhään yöbussilla kohti Canoa, muutaman tuhannen asukkaan kylää Ecuadorin länsirannalla. Bussi ajoi kovaa, banditot vaanivat reppujamme ja reitti kurvaili pelottavan korkeilla vuoristoteillä. Hirvitysten yö siis. Nukuttua saatiin joten kuten pikku pätkissä ja neljän aikaan aamulla olimme perillä rannikolla; pimeän tympeä tihkusade ja haukkuvat koirat hiekkateisen hökkelikylän keskellä. Silloin ketutti, mutta aikamme käveltyämme löysimme humisevan meren ja sen rannalla olevan hostellimme. Hostellin yöukko ohjasi meidät nukkumaan pikku piharakennukseen ja kertoi että aamupäivällä saadaan huone. Lisää huonosti nukuttuja tunteja joiden aikana örvelöt eli örkit pääsivät syömään meitä molempia jonkun verran. Minulla kämmenselkään kärsitty puraisu aiheutti kämmenen turpoamisen ja Tanelilla itikanpuremat aiheuttavat isoja paukamia kyynärpäähän sekä minne milloinkin.
Aamulla kaikki oli kuitenkin paremmin. Aamunkajo osoitti että hostelli on erinomaisen lystikäs "rantaresortti" ravintoloineen ja muine palveluineen. Riippumatot merinäköaloilla olivat erityisesti mieleen (äiti, molemmat antamasi kirjat ovat nyt kutakuinkin viimeistellyt).
Ranta oli leveä ja jatkui silmänkantamattomiin. Meri kuohuava ja lämmin. Ainoastaan pilvinen sää harmitti, varsinkin minun mieltäni. Ilmeisesti olimme paikalla sadekaudella ja sääennuste ilmoitti vaihtelevaa pilvisyyttä. Lämpöä oli kuitenkin reilusti, n. 25astetta ja auringon silloin tällöin riemukkaasti pilkistellessä kuumuus oli hurja. Mereltä puski tuuli jatkuvasti hullunaan, joten missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut tukala.
No, sitten siis laiskoteltiin tosissaan. Uimassa käynti nuorensi n. kaksikymmentä vuotta kumpaakin miestä. Lainasimme majapaikasta bodyboardit, ja niilläkös oli mukava koittaa päästä Tyynen valtameren aaltojen vauhtiin. Ansioituneesti myös paloimme molemmat olkapäistämme ja yläselästä tämän lautailusession aikana. Minä poltin itseni ensimmäisen kerran jo Quitossa, joten aurinko on todellakin armoton.
Kolmen päivän köllöttelyn jälkeen tänään perjantaina päätimme jatkaa matkaa. Otimme suunnaksi etelän, hienosti liikennöityä rannikkoa pitkin. Erittäin sulavien, likaisten ja halpojen kolmen bussimatkan jälkeen (kävimme mm. syömässä Mantan ruoat, melkoset mätöt) olemme Puerto Lopezin kylässä. Ainiin, täytyy muuten sanoa los autobuses estas locos!!! Eli tiet joita olemme kulkeneet ovat varmasti täkäläisittäin nynnyjä, mutta kumpuileva rannikkotiekin pelottaa mahdottomasti kun kuski on hullu.
Myös täällä Puerto Lopezissa on pilvistä, sataa vettä ja on harmaata. Muuten mukavaa. Olemme täällä luultavasti vain yhden yön ja jatkamme sitten taas etelään, Montañitan rannalle.
Hmm, sellaista suunnitelman muutosta ollaan Tanelin kanssa mietitty että jättäisimme Bolivian väliin ja lentäisimme Perusta suoraan Braziliaan. Tämä siksi että alkuperäisellä suunnitelmalla meillä on vain pari viikkoa per maa Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa. Matkustaminen on hidasta joten pyrimme ottamaan matkalle hiukan hitaamman temmon. Lentäminen on vaan aika kallista joten saa nähdä miten tässä käy. Katsellaan. Nyt nukkumaan, öitä!
| Taneli ja auringo Canoan rannalla |
Hetki mennyt ilman bloggailua, on ollu kiire laiskotella. Minä itseasiassa en ole vielä bloggaillutkaan tälle reissulle, Taneli kun on hoitanut ansiokkaasti ne hommat.
No niin, eli Quitosta lähdettiin maanantai-iltana myöhään yöbussilla kohti Canoa, muutaman tuhannen asukkaan kylää Ecuadorin länsirannalla. Bussi ajoi kovaa, banditot vaanivat reppujamme ja reitti kurvaili pelottavan korkeilla vuoristoteillä. Hirvitysten yö siis. Nukuttua saatiin joten kuten pikku pätkissä ja neljän aikaan aamulla olimme perillä rannikolla; pimeän tympeä tihkusade ja haukkuvat koirat hiekkateisen hökkelikylän keskellä. Silloin ketutti, mutta aikamme käveltyämme löysimme humisevan meren ja sen rannalla olevan hostellimme. Hostellin yöukko ohjasi meidät nukkumaan pikku piharakennukseen ja kertoi että aamupäivällä saadaan huone. Lisää huonosti nukuttuja tunteja joiden aikana örvelöt eli örkit pääsivät syömään meitä molempia jonkun verran. Minulla kämmenselkään kärsitty puraisu aiheutti kämmenen turpoamisen ja Tanelilla itikanpuremat aiheuttavat isoja paukamia kyynärpäähän sekä minne milloinkin.
| Juho aamulla innoissaan, tilaa sanakirjan kanssa kahvia. |
| Tanelin ja örvelöiden taistelukentän lohduton näkymä. Tämä on ensihavainto, turpoamista odotellessa. |
Aamulla kaikki oli kuitenkin paremmin. Aamunkajo osoitti että hostelli on erinomaisen lystikäs "rantaresortti" ravintoloineen ja muine palveluineen. Riippumatot merinäköaloilla olivat erityisesti mieleen (äiti, molemmat antamasi kirjat ovat nyt kutakuinkin viimeistellyt).
| Taneli lukee synttärikirjaa. |
Ranta oli leveä ja jatkui silmänkantamattomiin. Meri kuohuava ja lämmin. Ainoastaan pilvinen sää harmitti, varsinkin minun mieltäni. Ilmeisesti olimme paikalla sadekaudella ja sääennuste ilmoitti vaihtelevaa pilvisyyttä. Lämpöä oli kuitenkin reilusti, n. 25astetta ja auringon silloin tällöin riemukkaasti pilkistellessä kuumuus oli hurja. Mereltä puski tuuli jatkuvasti hullunaan, joten missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut tukala.
| Juho kylänraitilla, vasta tingatut läppöset käsissään. Huomaa harvinainen auringonpaiste. |
No, sitten siis laiskoteltiin tosissaan. Uimassa käynti nuorensi n. kaksikymmentä vuotta kumpaakin miestä. Lainasimme majapaikasta bodyboardit, ja niilläkös oli mukava koittaa päästä Tyynen valtameren aaltojen vauhtiin. Ansioituneesti myös paloimme molemmat olkapäistämme ja yläselästä tämän lautailusession aikana. Minä poltin itseni ensimmäisen kerran jo Quitossa, joten aurinko on todellakin armoton.
| Taneli ja bodyboard. Aallon harjalla riemu oli hurja! |
Kolmen päivän köllöttelyn jälkeen tänään perjantaina päätimme jatkaa matkaa. Otimme suunnaksi etelän, hienosti liikennöityä rannikkoa pitkin. Erittäin sulavien, likaisten ja halpojen kolmen bussimatkan jälkeen (kävimme mm. syömässä Mantan ruoat, melkoset mätöt) olemme Puerto Lopezin kylässä. Ainiin, täytyy muuten sanoa los autobuses estas locos!!! Eli tiet joita olemme kulkeneet ovat varmasti täkäläisittäin nynnyjä, mutta kumpuileva rannikkotiekin pelottaa mahdottomasti kun kuski on hullu.
Myös täällä Puerto Lopezissa on pilvistä, sataa vettä ja on harmaata. Muuten mukavaa. Olemme täällä luultavasti vain yhden yön ja jatkamme sitten taas etelään, Montañitan rannalle.
| Bussin turpa. |
| Jännättää |
| ...ja näin sitä mennään, Stöö Stöö Stöö! |






