perjantai 25. lokakuuta 2013

Peruun ja viidakkoon!



Tervehdys pitkästä aikaa!

Pahoittelemme pitkää blogihiljaisuutta, mutta olemme taivaltaneet tiettömiä sekä internetittömiä teitä reilun aikaa. Nyt asiaan korjaus massiivisella, kymmenien kuvien ja juttujen bloggauksella. Eiköhän sitten olla taas sujut jonkun aikaa.

Tässä kartta aiempien bloggausten reitistä, Bañosista Vilcabambaan. Baños pohjoisin pallo, sitten Riobamba, Cuenca ja viimeisenä Vilcabamba.


Maisemia bussista

Vilcabambasta lähdimme etelään kohti Perua 14.10. maanantaina. Tiedossa oli useamman päivän etenemisurakka ennen kuin saapuisimme Yurimaguakseen. Bussi kohti La Balsan rajanylityspaikkaa ajeli etelä-Ecuadorin vehreällä ja vuoristoisella seudulla hiljoksiin mutaisia kinttupolkuja, hermostuttavia jyrkänteitä sivuten. Kuuma oli ja välillä hirvitti, kuitenkin oli myös mukavaa. Matkanteon vauhdista kertoo se että ensimmäisen päivän 12 tunnin matkustuksen jälkeen olimme edenneet n. 200km.

Lisää vehreää maisemaa

Virtsatauko, Taneli antaa opinnäytteen ikkunassa kyyläävälle tarkkailijalle.

Välillä matkaa taitettiin neliveto-taksilla teiden olemattomuuden vuoksi. Herran nuhde ei unohtunut veljeksiltä tässäkään kyydissä.

Rajan ylitys La Balsassa oli erittäin sujuvaa. Paikalla ei ollut ketään muita ja rajavirkailijatkin saatiin toimimaan pienen potkimisen jälkeen. Muodollisuuksineen hommaan meni n. 30 minuuttia, vau!

Juho ja tyhjä rajasilta. Vastarannalla siintää Peru.

Illalla hämärtyessä pääsimme Perun puolelle ja vielä muutaman tunnin takseilun jälkeen saavuimme San Ignacion kaupunkipahaseen. Ensimmäiset vaikutelmat maasta yllättivät; Peru vaikuttaa paljon sotkuisemmalta ja köyhemmältä kuin Ecuador. Meillä molemmilla oli ennakkokäsitys että Perun puolella rahanmeno yltyisi, mutta tosiasiassa majoitus ja ruokailu ovat halvempaa. Tähän tosin varmastikkin vaikuttaa se että ensikosketus maahan tapahtui Perun pohjoiskolkan syrjäseudulla. Ecuadorissa on n. 15 vuotta käytetty valuuttana dollareita, joka on lyhyessä ajassa tehnyt maasta hieman kalliimman kuin omaa valuuttaansa, uusia soleita, käyttävä Peru.

Perussa matkaa on tehty colectivo-takseilla.

Halpaa elämistä kompensoi kallis liikkuminen. Siinä missä Ecuadorissa on asiallinen, erittäin tiheästi liikkuva ja halpa bussiverkosto, Perussa kaupunkien välejä olemme taittaneet colectivo-takseilla. Nämä hulivili-vehkeet odottelevat kylän tai kaupungin "taksiasemalla" kunnes ne ovat täynnä asiakkaita ja lähtevät sitten matkaan. Lysti ei ole ollut mitenkään halpaa joten kymppejä ja kymppejä on kulunut taksien takapenkeillä. Ecuadorissa bussit maksoivat karkeasti yhden dollarin per yksi tunti.

Tie on poikki, nyt odotellaan...

..ja sekös Juhoa harmittaa.
San Ignaciossa vietetyn yön jälkeen lähdimme kohti Jaenia, josta taas jatkoimme kohti Bagua Grandea. Bagua Grandessa olimme illalla ja päätimme ottaa muutaman tunnin päästä lähtevän yöbussin suoraan Yurimaguakseen. Tällä tavoin säästimme yön hostellimaksun sekä kahdenkin päivän taksissa istumisen.
Pohjois-Perun maisemat ovat tasaisemmat ja karuhkot.
Keskiviikkoaamuna, 12 tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme vihdoin Yurimaguaksen satamakaupunkiin Amazonin sademetsän länsireunalla. Yurimaguaksen vierestä virtaa joki nimeltä Rio Paranapura kohti koilista ja Iquitosin viidakkokaupunkia. Rio Paranapura yhdistyy syvemmällä viidakossa monien muiden jokien kanssa Amazon-joeksi, joka virtaa tuhansia kilometrejä halki eteläamerikan mantereen, aina Brasilian rannikolle asti.



Yurimaguas ja joki, laivasta kuvattuna.
Tarkoituksemme oli matkustaa rahtilaivalla jokea pitkin suoraan Iquitokseen, mutta suunnitelma oli muuttuva. Satamassa aamutuimaan laivoja ihmetellessämme vierellemme hiipi monien muiden hihasta nykijöiden tavoin muuan paikallinen, joka oivalla suomen kielen osaamisellaan myi meille varsin nopeasti neljän päivän viidakko-tutkimusmatkan. Huh. Uuden suunnitelman mukaan hyppäämme laivan kyydistä parin päivän purjehtimisen jälkeen Nauta-nimiseen kylään, josta jatkaisimme veneellä pienempää Rio Itayaa pitkin reilut sata kilometriä pohjoiseen, viidakon sydämmeen. Opas, Luis nimeltään, vakuutteli että retken voi toteuttaa näin huomattavasti halvemmalla kuin jos sen ostaisi vastaavien retkien rysästä, Iquitosista.
Laivaamme lastataan. 


Pari päivää rahtilaivalla olivatkin oikein mieluisia. Laivan alakansi oli täynnä monen näköistä rahtia matkalla Iquitosiin, ja kaksi ylempää kantta olivat avoimet tanssilavat, joihin matkustajat iloiten ripustivat riippumattojaan. Seurasimme esimerkkiä, ja kun vihdoin torstaina lähdimme matkaan (päivän myöhässä, "mañana, mañana") osoittautui jokea pitkin kellottelu mitä mielyttävimmäksi puuhaksi.

Pässit lemmenlaivalla.
Laiva kulki mukavaa vauhtia jolloin kuumankostea ilma ei päässyt vaivaamaan kovinkaan. Samalla hytykät ja muut örkit pysyivät suurimmalta osin poissa. Aurinko paistoi lähes koko parin päivän ajan, joten laivan keulassa oli mukava köllötellä auringossa ja katsella ohitse lipuvaa viidakkoa. Ruokaa, kehnoa mutta ruokaa, tarjoiltiin kolme kertaa päivässä ja alakannen baarista saattoi ostaa kylmän juoman lämpimään päivään. Iltaisin auringon lasku oli komeaa katsottavaa.
Taneli nyrkit ojossa ottaa vauhtia.

Juho n the gang

Näin sitä mennään, näin sitä mennään.

Mökillä.

Kaunis kansi.

Sisarlaiva ohitti meidät. Kuvasta käy hienosti ilmi myös meidän laivamme kummallinen muoto.

Taneli, laivamuona ja laskeva valo.

Mölli, länsi.
Laivamatkan päätteeksi vietimme Nautassa yhden yön muuan hökkelissä, ja aamulla pyörimme marketissa oppaamme ostellessa tykötarpeita retkeä varten. Kuumuudesta alkoi huomata että olimme jo oikesti viidakossa. Laivassakin oli kuuma, mutta ilmavirta teki matkustamisen joella miellyttäväksi.

Tarvikkeiden oston jälkeen ajoimme taksilla tunnin matkan Rio Itaya-joen alajuoksulle, jossa vietimme vielä yhden yön ja mm. bongasimme trooppisen myrskyn, huh. Aamulla aikaisin hyppäsimme pieneen puuveneeseen jolla lähdimme taittamaan seitsemän tunnin matkaa kohti ylävirtaa.
Juho pullikoi Amazon-joessa ennen nousua veneeseen.

Matka jatkuu kohti uumenia.

Juho bisnes-luokassa, paikalliset toisessa.
Pitkän päivän jälkeen saavuimme "perusleiriin" eli viidakoon raivatulle aukiolle jossa oli tönö. Täältä oli tarkoitus tehdä päiväretkiä sekä kävellen että veneellä, poimia hetelmiä ja lääkeainehia puista kuten myös kalastaa kaloja ja metsästää metsän elukoita, ansoin sekä keihäin.

Taneli kengännauhojen kimpussa.


"Tönö"
Veneretket olivat jännittäviä. Istuimme herroiksi sillä välin kun oppaamme ja muut hästlärit meloivat sekä tarinoivat ympärillämme kasvavista ihmetyksistä. Erityisesti illalla pimeässä pikku pikku jokea pitkin melottu eläinten bongaus-retki taskulamppujen valossa oli hurja. Eläimiä emme juurikaan nähneet, mutta viidakon mölinä ja pimeys ympärillä olivat peloittavia.  Taneli erityisesti tällä retkellä viehättyi veneemme kokkamiehen taidoista. Kyseinen kaveri kun yhtäaikaa taitavin kädenkääntein käytteli melaansa, osoitti suuhun kiinnitetyllä taskulampulla joenpenkkoja sekä vaarallisia kareja tai tukkeja joessa, sekä sopivan tilanteen tullessa hyppäsi jokeen viidakkoveitsi tanassa kaloja narramaan.
Kokkamies ja saalis. Kissakala meni melkein puoliksi koska macheta-iskun voima oli suunnaton. Taisi olla niin leveät hartiat.

Ei iloa etteikö myös surua. Nimittäin kalliin retkemme kustannuksella sairastuimme molemmat kiusalliseen vatsatautiin kolmantena viidakkopäivänä. Tämän vuoksi päivä meni pötkötellen ja missasimme sekä kalastusreissun että viidakkoansojen kyhäilyn. Sairastaminen tropiikissa oli kuitenkin mainio kokemus! Myöskin kameran akku väsähti kesken reissun, lataamiseen kun ei hetkeen ollut ollut mahdollisuutta.

Viidakossa ei ole viemäreitä, joten vessahommat tehdään mehtään "kuin kissa". Kaivetaan siis viidakkoveitsellä kuoppa johon tulostetaan, lopuksi peitellään. Kuvassa Taneli ja vessavarusteet.

Juho riemumielellä.
Sairastelu oli onneksi kohtuullisen lyhytkestoista ja viidakossa kykenimme samoilemaan. Opas kertoili innolla eri kasvien parantavista vaikutuksista ja ötököiden myrkyllisyyksistä. Melkoisia mörköjä nähtiinkin, vaikkakin eläimistä näimme lähinnä apinoita, sammakoita ja sen semmoisia. Ai niin, rahtilaivalla matkustettaessa näimme useamman kerran joki-delfiinejä, vinkeitä otuksia.

Erityisen otettuja olimme oppaan tiedosta, että legendaarista Predator-elokuvaa ollaan kuvattu lähistöllä (myös Anaconda-elokuvaa, mutta sitä emme pidä minään). Kertoipa opas olleensa molempien filmien työryhmässä päsmäröimässä, kuten myös muuan suomalaisessa dokumentissa.
Predator tuli mua vastaan, tuolla metsässä. Hoidin asian avokämmenen-jysärillä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin onneksi myös viidakko. Retken päätteeksi hankkiuduimme vihdoin Iquitosiin, eli siihen aiemmin mainittuun isoon kaupunkiin teiden tavoittamattomissa, keskellä Amazonia. Valitettavasti olimme aiemmin varanneet lennot Iquitosista Limaan, ja koska rahtilaivan startti Yurimaguaksessa oli kestänyt päivän suunniteltua pidempään, ei meillä ollut kuin vajaa vuorokausi aikaa Iquitoksessa. Paljon nähtävää tässä kuumeisessa pätsissä ei puheiden mukaan ollutkaan, mutta halpa hintataso ja mukava tunnelma olivat mieleen. Olisin mielelläni ollut paikassa päivän tai pari. Ehdimme lähinnä kummmastelemaan kaupungin kuuluisaa Belenin markettia, jossa oli kyllä yhtä sun toista.

"Esto es motorcar, mas loco!"

Taneli marketin kuhinassa.

Jälkipala ensimmäiseksi, mansikkaa.

Röökihylly

Maustemeiningit.

Lääkehylly.

Snacks n such

Pääkallohylly


Kalaa, mitä lie

Näkymä marketin laidalta

Nyt olemme siis Limassa, ja jos aiemmin hintataso tuntui halvalta niin nyt se tuntuu pirun kalliilta. Lima on iso ja melko länsimaisen oloinen, ainakin nämä alueet jossa ollaan ehditty pyörimään. Tänään menemme yöksi couchsurffaamaan jonkun englantilaisen hyypiön luokse, ehkä vähän bailataan, huomenna toivon mukaan katsomaan paikallista jalkapalloa stadikalle ja sitten pikku hiljaa kohti Cuzcoa ja Machu pichua. Rahanmeno tulee siis vain kiihtymään siirtyessämme kohti monumentteja ja Perun turistoituneimpia kaupunkeja.

Tässä reitti alkaa Ecuadorin puolelta Vilcabambasta etenee aina Limaan.


Kaksi viikkoa aikaa ennenkuin lennämme Limasta kohti Braziliaa sisaruskokoukseen. Saas nähä loppuuko rahat ennen sitä vai mitä. No niin seuraavaan kertaan, moikka! 

Ps. Onnittelut vielä molemmilta pojilta isi Yli-Lonttiselle eilisen syntymäpäivän johdosta!!

9 kommenttia:

  1. Huraa !
    Katsoin kuvat. Näyttää huimalta, ja mitä aidoimmalta viidakolta. Vesa kannattaa.
    Tekstin luemme huomenna, nyt on nukkumaanmenoaika suomen aikavyöhykkeellä.
    t.Anni

    VastaaPoista
  2. Olipa mukaavaa aamuluettavaa.Päihittää mennentullen Kainarin :) Hänslärit, avokäsiläimärit ja örkit kirvoittivat kunnon naurut :-D Pitäkää ittenne miehinä pojat ! T. Seija

    VastaaPoista
  3. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2013/10/1823609/perusta-loydettiin-kaksi-muumiota

    Aamuteellä tuo huvitti, eikö poijjat oo päässeet pesulle...

    t- Rätzy

    VastaaPoista
  4. Oliko Amazonissa piraijoita, ostitteko pääkallohyllystä cocaa..? Kuvat kirvoittavat monia, monia lisäkysymyksiä :) Joskus jouluna vielä kuulen vastauksen?

    Ja että viidakkoveitsen kanssa spanskalle... :D

    Kiitos tästä, taas oli huippulia! T. Maija

    VastaaPoista
  5. Oho, Riikan aamurökäleet on tuossa aivan vieressä. Ei mennyt kauas arvaus.

    Ja Maija, oli pirajoita. Uidessa piti mennä varovasti veteen eikä pahemmin räiskytellä, ja verta vuotavana oli uintikielto. Tanelille pääsi syömäänkin moisen aamupalalla. Mulle tarjoiltiin joku muu pikku sintti.
    Emme ostaneet cocaa, poimimme sitä suoraan metästä.
    Onneksi ei tarvinut pyyhkiä machetella...

    VastaaPoista
  6. oi oi sanoo emo. Ei voi muuta sanoa. Isäukko pääsi ampumaan paikallisessa viidakossa metson, joka haavoittuneena lensi karkuun. Lintua on nytkin etsimässä ukko ja ukon vävy. Kotona koira kasvaa ja harmaantuu. Huomenna Muska aloittaa kansalaiskoulun.
    On teillä kyllä ihan mahtava reissu.

    VastaaPoista
  7. Mahtavia kokemuksia teillä!
    Hyvää Cuzcoa ja inkavaltakuntaa! (Ja jos osutte Cuzcon ensiviikkoisille muotiviikoille, saatatte törmätä Paolaan :) http://www.hs.fi/elama/Paola+Suhonen+tekee+vaatemalliston+Perussa/a1305728689489?ref=hs-hitaat-e-4
    terveisin Purolan Maria

    VastaaPoista
  8. Voihan eteläamerikka! Pääsi taas hyvään lentoon teidän jutuista :) - nauratti Juhon bisnespaikka jokiveneessä. Voi poijat, onhan se mahtavaa syksyn viettoa teillä! Kiitos jutuista ja lisää ootellaan :) Ps. jos rahat loppuu, siskohan tulee paksun lompakon kanssa tapaamiseen! t, kaija

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa pojat viikon päästä Brasiliaan, minä täällä jo odottelen. Lämmintä ja pilvetöntä paahdetta tänään. uijui, jee!
    t. sisar

    VastaaPoista