perjantai 20. syyskuuta 2013

19.9. Bloggausta matkalta.

Kajaanista lähdettiin haikeiden hyvästien jälkeen liikkeelle. Junamatkan ensimmäisessä keskustelussa pääsimme tulokseen, että lento Kajaanista Helsinkiin olisi ollut paikallaan. Tulipa nuukailtua ehkä vähän väärässä paikassa.  6 tuntia junassa kökötystä ja ei olla vieläkään poistuttu edes suomesta.

Junamatkan iloksi Kuopiossa sattui hauska yllätys. Cockedicock-Esko, tunnetaan myös nimellä Muna-Esko, sattui tulemaan lakisääteisen junabreikin aikana piipahtaan. Kyllä vain, Esko marssi junanravintolaan! Pysähdys oli vaan sen verran lyhyt, että kaljoja ei keretty juomaan, paitsi tietysti Juho ja minä.

Loppu päivä menikin sitten torkkuessa ja odotellessa. Hurjimpia kohokohtia loppumatkalla oli junan vaihto Kouvolassa.

Saavuimme loputtomantuntoisen junamatkan jälkeen Helsinkiin. Itseasiassa ei oltu Helsingissä, koska jäimme Tikkurilassa pois. Tikkurilan asemalla odotti Markus, joka sateesta huolimatta oli pärrännyt prätkällä paikalle. Hyttysverkko vaihdettiin seteliin paikallista rahaa (kiitokset Markukselle) ja annettiin lähtö halit. Asemalta saatiin autokyyti sukulaisiin,  jossa maittavan iltapalan ja saunan jälkeen nukkumaan jo klo 9:25.

Aamu valkeni sateisena mutta lämpimänä Helsingissä. Anteeksi Tuusulassa. Hyväksi onneksi pääsimme kyydillä lentokentälle samalla, kun Piipitäti lähti töihin (kiitokset Pitkäsille).

 Lentokentällä tahtoi tulla vähän kiire vaikka aikaa oli hyvin varattu. Tämä johtui siitä, että turvatarkastukseen oli hävytön jono. Homma skulattiin kuitenkin huippupistein ja matka Frankfurttiin alkoi.

Frankfurtissa vaihto aikaa on koko päivä. Katseltiin etukäteen, että keskustaan pääsee kätevästi junalla, joten päätimme lähteä sinne. Reissukuumeen kiihtyessä Saksa sai kummankin veljeksen suupielet herskymään. Ensimmäisenä kiiri mieleen pöljimmät saksalaiset tokaisut joita lauottiin vuoronperään toisillemme junamatkalla keskustaan. Toinen naurunaihe olivat saksanlausumisilmeet :3

Perille päästyämme sählättiin pilvenpiirtäjien keskellä ja päädyimme hyvin perisaksalaiseen kuppilaan. Ruokalista tarjosi halvinta ja söimme Wienerinleikkeet, jotka silti kustansivat Suomihinnat. Tarjoilijakin oli pelottava, joten jättäydyimme tipin jaosta.

Juhoa pilvenpiirtäjät ihmetyttivät erityisesti, kuten kaikki suuri.
Schnitzer-leike wieniläisittäin
Ruokailun jälkeen bongasimme muutaman komeimman lähipiirissä olevan kirkon, joissa käytiin turisteina pyörimässä. Tämän jälkeen alkoikin sitten hyvin epämääräinen ajankulutus. Harhailimme pitkin Frankfurtin katuja ja piipahtelimme milloin minkänäköisessä kahvilassa. Yksi kahviloista oli paikallinen kulmanlegenda, jossa sielläkin tarjoilija oli tipittömännihkeä. Kahvilassa kuitenkin sai polttaa tupakkia sisällä, joka tuntui enemmän kuin hyvin kummalliselta ja pitihän se kokeilla. En pitänyt!
_______________________________________________________________________________________
 20.9.
Ainut hetki, kun Juho oli hereillä.

Nyt päästiin vihdoin laittamaan myös tabletti nettiin. Istutaan tällä hetkellä rättiväsyneinä Panama cityn lentokentällä. Minä juon lattea ja Juho espressoa. Kahvilassa on tosiaan langaton netti, joten kummatkin istutaan vaan hiljaa.

Muutama tunti vielä odottelua ja sitten lähtee viimeinen lento quitoon.

4 kommenttia:

  1. Gugelnbollen, kyllä mä tiedän mistä te puhutte. Hauskaa, että olitte jo näin pian laittaneet päivitystä, jeejee! peace and pasta and rocknroll loves!

    VastaaPoista
  2. Jee hyvä postaustahti teillä! Hyvää vikaa lentoa!! <3

    VastaaPoista
  3. "tipittömännihkeä" :D Tämä on hyvä blogi.

    VastaaPoista
  4. Haaa. May the Force be with You, sanoo Rätztätz ja seuraa tiiviisti blogia. Ja mitä ette tänne kirjoita, kuvittelen.. Ne Lonttisten likaiset Legendat :)

    VastaaPoista